Yhdenvertaisen Yhdysvaltain lakiesitys pyrkii nopeuttamaan energiahankkeita mutta herättää huolta ympäristön valvonnasta

Kuva: Lame-duck Congress might actually do something: speed up energy projects · Lähde

Uusi puolueiden välinen lakiesitys kongressissa pyrkii nopeuttamaan energiahankkeiden lupaprosesseja, mikä voisi alentaa sähkölaskuja ja parantaa verkon infrastruktuuria. Kriitikot varoittavat kuitenkin, että se saattaa heikentää ympäristönsuojelua ja rajoittaa yhteisöjen osallistumista, erityisesti datakeskusten kehitykseen liittyen.

Puolueiden välinen American Affordability and Jobs Act (BAAJA), jonka ovat tuoneet esiin neljä senaattoria eri puolueilta, etenee kohti mahdollista äänestystä nykyisessä kongressin istunnossa. Lainsäädäntö on suunniteltu virtaviivaistamaan ja nopeuttamaan energiajärjestelmähankkeiden lupaprosessia, joka usein viivästyy vuosien ajan monimutkaisten ympäristöarviointien ja pitkien oikeudellisten kiistojen vuoksi.

Kannattajat, mukaan lukien Bipartisan Policy Center ja jotkut ympäristöjärjestöt, korostavat, että lakiesitys voisi lyhentää kriittisten siirtojohtojen rakentamisaikaa noin puolilleen, noin kymmenestä vuodesta viiteen tai kuuteen vuoteen. Tämä nopeutuminen odotetaan helpottavan uusiutuvien energialähteiden, kuten tuulen ja auringon, integroitumista kansalliseen verkkoon ja alentavan kokonaisenergia-kustannuksia. Mallinnukset ennustavat kasvihuonekaasupäästöjen vähenemistä ja sähkölaskujen laskua – arviot viittaavat siihen, että kotitaloudet voisivat säästää 50–251 dollaria vuosittain vuoteen 2040 mennessä, jos lakiesitys hyväksytään.

Kuitenkin BAAJA asettaa tiukempia rajoja ympäristöarvioinneille esimerkiksi National Environmental Policy Actin (NEPA), Clean Water Actin ja Endangered Species Actin nojalla. Se asettaa määräajat viranomaisten päätöksille ja rajoittaa yleisön mahdollisuutta haastaa tai pysäyttää hankkeita oikeudessa. Ympäristöjärjestöt, mukaan lukien Natural Resources Defense Council ja Earthjustice Action, ilmaisevat huolensa siitä, että lakiesitys priorisoi nopeuden ympäristönhoidon ja yhteisön osallistumisen sijaan.

Merkittävä kiistanaihe koskee datakeskuksia, jotka vaativat suuria määriä sähköä ja vettä. Lakiesitys pyrkii veloittamaan datakeskuksilta nähdäkseen heidän osuutensa siirtokustannuksista, koska nykyiset säädökset siirtävät usein näiden suurkuluttajien kustannuksia muille sähkönkäyttäjille. Ympäristönsuojelijat pelkäävät kuitenkin, että lainsäädäntö voisi mahdollistaa nopeammat hyväksynnät fossiilisten polttoaineiden infrastruktuurille, joka tukee datakeskuksia, mikä olisi ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa.

Lisäksi BAAJA pyrkii estämään liittovaltion virastoja perumasta tai keskeyttämästä kertaalleen myönnettyjä lupia ja sallii kehittäjien haastaa virastot oikeuteen epäjohdonmukaisesta kohtelusta, mikä saattaisi johtaa kalliisiin veronmaksajien rahoittamiin oikeusjuttuihin. Näistä huolista huolimatta jotkut ympäristöjärjestöt ovat varovaisen toiveikkaita, että lainvalmistelun neuvotteluissa tehtävät muutokset voisivat vahvistaa suojelutoimia.

Kaiken kaikkiaan lakiesitys edustaa merkittävää kongressin pyrkimystä ratkaista pitkään jatkuneita energiajärjestelmän pullonkauloja, tasapainottaen kiireellisen tarpeen modernisoida ja tehdä sähköstä edullisempaa ympäristön ja yhteisöjen intressien turvaamisen kanssa. Sen hyväksyminen voisi olla merkittävä kahden puolueen saavutus muuten polarisoituneessa poliittisessa ilmapiirissä, vaikka keskustelut sen laajuudesta ja turvamekanismeista todennäköisesti jatkuvat eteenpäin mentäessä.