Paulina Borsookin "Cyberselfish" palaa, kritisoiden Piilaakson teknolibertaarista kulttuuria

Kuva: TechCrunch · Lähde

Paulina Borsookin vuoden 2000 kirja "Cyberselfish" nousee uudelleen esiin kritisoimaan Piilaakson pitkäaikaista teknolibertaarista kulttuuria, korostaen sen vastarintaa sääntelyä kohtaan ja kulttuurisia jakolinjoja teknoteollisuuden muuttuessa, mukaan lukien tekoälyn nousu.

Alun perin vuonna 2000 julkaistu Paulina Borsookin teos "Cyberselfish" tarjoaa varhaisen ja kriittisen tarkastelun teknolibertaarisen vaikutuksen läpitunkemasta Piilaakson kulttuurista. Kirja on ollut vuosia loppuunmyyty, mutta Tin House -kustantamon uusin laitoksessa, johon on lisätty uusi esipuhe, teos on saanut uutta huomiota, sillä nykyiset teknoteollisuuden kehityssuunnat heijastelevat Borsookin aikoinaan esiin nostamia huolenaiheita.

Borsookin työ perustuu hänen kokemuksiinsa 1980- ja 1990-lukujen Bay Arean teknologiapiireissä, joissa hän havaitsi vallitsevan vahvan vastustuksen sääntelyä kohtaan joidenkin teknologiavaikuttajien keskuudessa. Hän kuvaa tätä maailmankatsomusta "uskomusten kassiksi", erityisesti "väkivaltaisesti sääntelyä vastustavaksi", vaikka ala hyötyy merkittävästi julkisista varoista ja infrastruktuurista.

Hän erottelee Piilaakson alakulttuureja, tunnistaen "Ravers"-ryhmän, joka omaksuu vastakulttuuriset arvot ja kokeilunhalun, sekä "Gildersit", jotka on nimetty konservatiivisen ajattelijan George Gilderin mukaan ja jotka edustavat sosiaalisesti konservatiivisempia teknolibertaarisia näkemyksiä. Borsook korostaa, että Piilaakson johtava kerros on kulttuurisesti monimuotoinen, mutta teknolibertaarinen eetos hallitsee usein teollisuuden vapauden ja hallituksen epäilyn narratiiveja.

Tarkastellessaan Piilaakson kehitystä Borsook nostaa esiin vuoden 1995 Netscapen listautumisen käännekohtana, joka toi mukanaan finanssikeskeisen ajattelun, keskittyen nopeaan kasvuun ja markkinoilta vetäytymiseen, piirteitä, jotka jatkuvat edelleen esimerkiksi Airbnb:ssä ja Uberissa. Hän katsoo, että näiden yritysten vastustus sääntelyä ja vastuuta yhteisöä kohtaan on esimerkki samoista kulttuurisista malleista, jotka hän tunnisti vuosikymmeniä sitten.

Tekoälystä Borsook on kriittinen, luonnehtien nykyistä tekoälyteollisuutta "suureksi Ponzi-huijaukseksi", jota ajaa hillitön nerouden ja innovaation korostaminen ilman riittävää sääntelyä. Hän vertaa tätä aikaisempiin, luovempiin ja kulttuurisesti sitoutuneempiin teknoteollisuuden vaiheisiin.

Kirjan uusi suosio heijastaa kasvavaa kiinnostusta ymmärtää Piilaakson kulttuurisia juuria ja teknoteollisuuden suuntaa. Borsook mainitsee sosiaalisen median kehut ja akateemisen kiinnostuksen lisääntyneen, mikä johti uuden painoksen julkaisemiseen. Teksti on jätetty muuttumattomaksi alkuperäisen kontekstin säilyttämiseksi, ja uudet esipuheet asettavat sen jatkuvan merkityksen.

Borsook ilmaisee huolensa nuorista teknologia-alan ammattilaisista, jotka ovat pettyneitä vallitsevaan kulttuuriin eikä tiedä, miten muuttaa asioita, erityisesti kun sijoitukset keskittyvät tekoälyyn ja puolustusteknologiaan ja hallituksen tuki on vähäistä. Hän on maltillisen toiveikas siitä, että pienemmät hankkeet ja vaihtoehtoiset teknologiset lähestymistavat voivat edelleen nousta esiin nykyisistä toimialan dynamiikoista huolimatta.

Kaiken kaikkiaan "Cyberselfish" toimii kulttuurikritiikkinä ja historiallisena asiakirjana, joka valaisee jatkuvia jännitteitä libertaaristen ihanteiden ja teknologisen kehityksen sekä yhteiskuntavastuun realiteettien välillä Piilaakson alati muuttuvassa maisemassa.