Nathan Fielderin dokumenttielokuva tutkii Elizabeth Holmesin monimuoto persoonaa

Kuva: A screen from the Dropout where Holmes and Balwani stand in front of a mirror, Holmes drinking green juice in a black turtleneck · Lähde

Koomikko Nathan Fielderin dokumentti Theranosin toimitusjohtajasta Elizabeth Holmesista tutkii aidon ja performatiivisen elämän sekä julkisen kuvan häilyviä rajoja, paljastaen moniulotteisen tarkastelun identiteetistä ja havainnoinnista.

Nathan Fielder, tunnettu satiirisesta ohjelmastaan „Nathan for You“, ohjasi dokumenttielokuvan, joka tallentaa Elizabeth Holmesin vapauden viimeiset päivät ennen kuin hän aloitti 11 vuoden vankeustuomion petoksesta, joka liittyi Theranokseen. Holmes ja hänen aviomiehensä lähestyivät elokuvantekijää ja A24-yhtiötä luodakseen elokuvan, joka voisi muuttaa julkista käsitystä leimatusta toimitusjohtajasta. Fielder, jonka teokset usein hämärtävät faktan ja fiktion rajoja koomisen ja kriittisen vaikutuksen aikaansaamiseksi, tarttui tähän epätavalliseen mahdollisuuteen syventyä Holmesin moniulotteiseen persoonaan.

Holmes pitää jatkuvasti kiinni viattomuudestaan huolimatta laajasta todisteaineistosta oikeudenkäynnissä, mukaan lukien petettyjen sijoittajien ja ilmiantajien todistukset. Keskusteluissaan Fielderin kanssa hän väittää syytökset perusteettomiksi, heijastaen monimutkaista suhdetta itsetajuun ja ulkoiseen arvosteluun.

Dokumentissa punoutuvat näkökulmat, kuten Holmesin aviomiehen Billy Evansin, joka on luonut Holmesista tekoälyavatarin symboloimaan hänen läsnäoloaan kotona lasten kanssa. Mukana on myös näyttelijä Amanda Seyfried, joka esitti Holmesia Hulun minisarjassa „The Dropout“, tarjoten metakommentaaria itse esiintymisen ja esittämisen teemaan. Seyfried seuraa Holmesin reaktioita omaan roolihahmoonsa korostaen identiteetin ja performanssin monikerroksellisuutta.

Fielder nousee itsekin keskeiseksi hahmoksi kertomuksessa, kyseenalaistaen Holmesin ja Evansin kiistanalaisia lainauksia ja yrittäen erottaa aitoja hetkiä niistä, jotka mahdollisesti on lavastettu kameralle. Evansin kiistanalainen käytös ja pyrkimykset kontrolloida kertomusta lisäävät monimutkaisuutta, tehden hänestä monitulkintaisen hahmon, joka saattaa manipuloida julkista myötätuntoa.

Kun Holmes aloittaa vankeutensa, rajoitukset pakottavat Fielderin rekonstruoimaan keskustelut muistista, tehden yhteistyötä Seyfriedin kanssa Holmesin äänen aidon esittämisen tukemiseksi rekonstruktioissa, korostaen hahmon, joka määrittyy osittain persoonan ja havainnon kautta, kuvaamisen haasteita.

Elokuva lopulta esittää ristiriitaisten todellisuuksien ja persoonien kokonaisuuden, korostaen miten Holmes, Fielder, Evans ja Seyfried navigoivat totuuden, performanssin ja julkisen kuvan verhoisella maastolla. Se ei vapauta Holmesia syytteistä, mutta tarjoaa hienovaraisen tarkastelun hänen arvoituksellisesta luonteestaan ja kulttuurisesta kiinnostuksesta aitouteen mediashown aikakaudella.