Uusi tutkimus paljastaa psilosybiinin alla olevan rakenteellisen aivotoiminnan 'kaaosmaisten' psykedeeelisten vaikutusten keskellä

Kuva: Ars Technica · Lähde

Psilosybiinia koskevat tutkimukset osoittavat, että aivojen näennäisesti kaoottinen toiminta psykedeeelisten kokemusten aikana seuraa itse asiassa järjestäytyneitä malleja, jotka liittyvät merkityksellisiin psykologisiin vaikutuksiin.

Useiden vuosien ajan hallitseva näkemys neurotieteissä on ollut, että psykedeeelit aiheuttavat kaoottista aivotoimintaa, häiriten tavallisia verkostoja, jotka vastaavat näöstä, tarkkaavaisuudesta ja itsetajusta. Kuitenkin äskettäin Monashin yliopiston neurotieteilijän Devon Stolikerin johtama tutkimus tarjoaa yllättävän tarkennuksen tähän käsitykseen. Nature-lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että psilosybiinin––psykedeelisen yhdisteen, jota esiintyy tietyissä sienissä––aiheuttaman näennäisen kaaoksen alla on piilotettu järjestäytynyt rakenne aivotoiminnassa, joka vastaa läheisesti osallistujien syviä subjektiivisia kokemuksia.

Tutkimukseen osallistui 62 henkilöä, jotka eivät olleet aiemmin käyttäneet psykedeelejä. Jokainen heistä osallistui kahteen MRI-skannauksen sessioon: kerran selvinä ja kerran noin 80 minuuttia sen jälkeen, kun he olivat nauttineet 19 milligrammaa psilosybiinia. Tutkijat käyttivät neliosaisen kokeellisen sarjan––levon, ohjatun meditaation, huolellisesti valitun musiikin kuuntelun ja pilviden katselun videoina––tutkiakseen, miten aivotoiminta vaihteli erilaisissa konteksteissa luonnollisessa, keskeytymättömässä psykedeeelisessä tilassa. Myöhemmin tehtiin EEG-tallennuksia tutkimuksen tulosten varmistamiseksi.

Aiempiin tutkimuksiin yhtenäisesti perustuen tutkijat havaitsivat aivojen tavallisen modulaarisen rakenteen hajoamisen: yhteydet erikoistuneiden verkostojen sisällä heikkenivät, kun taas yhteydet verkostojen välillä lisääntyivät. Mielenkiintoista on, että aistimiseen ja assosiaatioihin liittyvät aivoalueet vaihtoivat valtaa, mikä viittaa siihen, että mielikuvitus ja sisäiset assosiaatiot saivat vaikutusvaltaa sensorisen tiedon käsittelyn yli. Tämä saattaa selittää, miksi osallistujat kertoivat elävistä, merkityksellisistä kuvista ja mystiikan kaltaisista kokemuksista.

Tärkeää on, että tutkijat välttivät perinteisiä keskiarvon laskentamenetelmiä ajassa ja osallistujien kesken, sillä ne voivat peittää väliaikaiset järjestäytyneet mallit. Sen sijaan he käyttivät tekoälytyökalua nimeltä CEBRA analysoimaan aivotoimintaa hetki hetkeltä yksilöllisesti. Tämä paljasti selkeitä radanmuotoja, jotka vastasivat kokeellisia konteksteja psykedeeelisessä tilassa, viitaten järjestäytyneeseen hermoston toimintaan ennemmin kuin sattumanvaraisuuteen.

Lisäksi psilosybiinin vaikutuksessa silmät auki ja kiinni -tilojen aivotoiminnan erot vähenivät, mikä viittaa sisäisten kokemusten ja ulkoisen todellisuuden välisen rajan hämärtymiseen, yhdistäen tämän osallistujien kuvauksiin epäiltyä ”yhteenkuuluvuuden” tunnetta maailmasta. Oletustilan verkosto, joka liittyy itseen kohdistuvaan ajatteluun, sekä visuaalinen verkosto olivat keskeisiä tämän ilmiön osatekijöitä.

Osallistujat raportoivat monia myönteisiä psykologisia muutoksia seuraavana päivänä sessiosta, mukaan lukien vahvistunut yhteys itseensä ja muihin, rauhan tunne ja luovuus. Aivotoiminnan mallit korreloivat näiden muutosten intensiteetin kanssa tarjoten potentiaalisia hermostollisia merkkejä terapeuttisille vaikutuksille.

Vaikka nämä löydökset korostavat monimutkaista aivojen uudelleenjärjestäytymistä psykedeeleissä, joka tukee merkityksellisiä kokemuksia, tutkimus kohdistui terveisiin vapaaehtoisiin. Tulevilla tutkimuksilla on tarve ymmärtää, kuinka ympäristötekijöitä, kuten musiikkia ja tiloja, optimoidaan hoidon tehokkuuden parantamiseksi kliinisissä populaatioissa. Tästä huolimatta piilotetun järjestyksen löytäminen psykedeeelisten aivotoimintojen alla haastaa aiemmat oletukset ja avaa uusia mahdollisuuksia terapian kehitykselle.